Ala- ja ylämäkiä

Raren kanssa tulikin aikalisä, häiritsi harkoissa kaveria tai kavereita. Ahdistaa, hävettää, surettaa.. En voi vieläkään uskoa että se tosiaan teki sen, ihan kuin tämä olisi vain pahaa painajaista! Kestopainajainen on ollut Kirinkin kanssa aina ennen kisoja, että se häiritsisi kaveria, hyi. Enpä olisi uskonut voi vitsi. Totta kai nuoren koiran kanssa alussa jännittää ryhmäjuoksuja, mutta Raren kanssa mennyt niin hyvin ja se on aina ollut niin hyvin asennoitunut radalla, että juuri olin alkanut luottaa että kyllähän se sujuu. En ikinä olisi ajatellut että näin kävisi. Tosin jännä juttu, joku vaisto ihmisellä on, kun ilmoittautumisessa aloin epäröidä, että en mielellään laitakaan koejuoksuun kaveriksi. Päästiin sitten tavalliseen ryhmään mukaan. Onneksi juoksukavereille ei tainnut käydä mitään, mutta harmittaa silti.

Susku hieroi heti seuraavana iltana koirat, ja Rare oli aika pahasti jumissa. Kauttaaltaan hirmu kireä ja jännittynyt. Olen aina juoksujen jälkeen samana iltana venytellyt tuon läpi, mutta se ei ole näköjään riittänyt. Itsekin huomasin jossain vaiheessa että varsinkin vasen puoli, ja etenkin takaa, oli juntturassa. Huonosti antoi venyttää, ja oli jopa välillä kosketusaran oloinen, mutta minusta se meni jo vähän paremmaksi tässä. Hieronnan jälkeisenä aamuna Rare oli ihan pökkelö, eli ehkäpä kropassa nyt alkaa tapahtua. Sunnuntaina Susku hieroo tuon uudestaan. Nyt otetaan sitten aikalisä, hoidetaan kroppa kuntoon, pari viikkoa huilia kokonaan vieheestä, ja sitten jos yksinjuoksua harkoissa. Saa pääkoppakin nollauksen, saattaa olla että sekin mennyt vähän yli tässä. Heittää hilsettä pintaan varsinkin kun lähdetään autolla liikkeelle, ja kun aloin miettiä, on ollut ehkä hieman hermostunut. No ei hermostunut, mutta jotenkin sen oleminen on ylikorostunut. Innostuessaan menee ihan hiih hiih piip piip.. Koitetaan saada rauhaa nyt.

***

Mutta jos jotain huonoa, niin mitäs mitäs, aika huippu uutinen julkaistiin Kennelliitossa!

” Antidopingsäännön muutosesitykset hyväksyttiin

…

Toinen muutos koskee kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan koiran osallistumista koiratapahtumiin ehdollisesti poikkeusluvalla. Tällöin ei paranneta koiran suorituskykyä. Poikkeuslupa mahdollistaa yhtäläiset harrastusmahdollisuudet kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle koiralle. Poikkeusluvan edellytyksenä on, että luvan saanut koira siirretään EJ-rekisteriin eli Ei jalostukseen -rekisteriin.”

http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/uutiset/2012/20120527_valtuusto_hyvaksyi_jalostuksen_tavoiteohjelman.htm

Voi eii, pääseekö hullu-Kiri vielä kisoihin!! :D Siis ihan mahtava muutos, nyt pisteet ja papukaijamerkki Kennelliitolle tässä asiassa! Ei muuta kun muuttamaan tuo EJ-rekisteriin, ja ensi vuonna sitten kisoihin hoh! 2013 vuoden alusta tulee voimaan tuo päätös. Tässä on nyt vuosi aikaa, treenaan tuon hitto vie semmoiseen kuntoon että! Not… :D No mutta kyllähän etanakisoihin pitää päästä, ja hei ensi vuonna vielä hurjat pappaliigat, siis veteraanimestaruudet, jos oikein muistan. Sinä vuonna kun koira täyttää 6? No enivei olkoot tai olkoot olematta mitkä liigat tahansa, mekin halutaan osallistua ainakin etanoihin! Nooh katsotaan vaan, niin tuo muutos koskee kaikkia muita paitsi vinttikoiralajeja. Se siitä sitten.. :D

Kiri on ollut edelleen niin mukavassa kunnossa! Kyllä huomaa että se lääke tosiaan vaikuttaa. Oikein vallattomaksi alkanut välillä, hirmu hyväntuulinen! Tulee välillä sängylle viereen ja alkaa hepuloida, kieriskellä ja nuoleskella iloisena naamaa. Eilen se yhtäkkiä remmilenkillä meni Raren vierelle korvat luimussa ihan hihii, heilutti häntää ja nuoli kuonoa, vooi miten söpöä! Ja eilen teki pahojaankin. En ymmärrä miten, mutta se oli saanut tiskialtaassa sulamassa olleen kanankoiven lattialle.. Se on kyllä semmoinen rötöstelijä nykyään, ja nyt kun virtaakin riittää niin huh! :D Tänään mennään ottamaan verikontrolli, on kyllä hirmu mielenkiintoista missä arvot nyt on!

Kuulumiset

Ratahommat alkaneet hiljalleen, mökillä käyty, kesä on alkanut. Rare juoksi tiistaina viimeisen ryhmäkokeen Hyvinkäällä, eli ratakirjat tulossa. Pääsee Rare-ratakoira ratakisoihin. Koppilähdöt on edelleen hieman hakusessa, mutta eiköhän ne siitä. Kirikin päässyt osallistumaan, kun ollut kaverina Raren siskon ryhmissä. Se olisi kiva laittaa hitaampienkin kaveriksi välillä, tai vaikka ihan yksinkin. Tosin viimeisin juoksu näytti jo ihan mukavalta, ei jäänyt niin hirveästi kavereista. Ehkä saadaan järkättyä joku etanalähtö joskus harkkoihin, sehän olisi mukava.

Kiri on ollut kyllä ihan hullu nyt radalla, tuntuu että ehkä hulluin mitä ikinä, vai sanonko aina niin, ehkäpä. :D Josko se rauhoittuu hieman taas kun pääsee tästä kevään alkuinnostuksesta, mutta saattaahan tuo lääkekin nyt vaikuttaa. Mitkähän lie arvot, kun ensi viikolla taas kontrolli. Kiri on ollut kyllä pirteä, semmoinen iloisempi ja osallistuvampi! Ehkäpä lääkemäärä alkaisi olla kohdillaan. Sen keppostelija-huumorintaju on myös alkanut hieman palata. Sen mielestä on esimerkiksi kovin hupaisaa ihan puskista hypätä kyykyssä olevan omistajan selkää vasten.. Sitten kun kaatuu maahan ja vähän toruvasti ihmetetelee ääneen että “Kiri mitä hemmettiä!”, niin tuo vaan “naureskelee” vieressä ja saattaa tulla naamaa liveksimään. Tai silloin kun kämpässä on aivan hiljaista, Rare nukkuu ja minä ehkä koneella luen uppoutuneena jotain, niin hirmu hupaisaa on rikkoa se täysi hiljaisuus ja haukahtaa taas ihan puskista yksi kimeä haukku. Hyi hitto mitenkä on meinannut nimittäin tulla halvaus, kun säikähtänyt! Sitten kun kääntyy katsomaan Kiriä ja tuumaa taas että mikäs nyt on, niin tuo istuu nojatuolilla ihan hiljaa villi-ilme päällä ja saattaa yhtäkkiä alkaa mouruta ja öristä, ja kihnuttaa selkää tuoliin.. Kirillä vähän omat jutut. :D Me ollaan Raren kanssa välillä vähän että “Aha, vainiin”. Rare, enkä minäkään, voi yhtään ymmärtää myöskään Kirin ruokahepuleita. Aina ennen iltaruokailua se mouruaa ja käy välillä rankomassa lelua. Rare vaan seisoo vieressä ja ihmettelee kaverin sekoilua.. :D Rare on semmoinen välitön otus, iloitsee kun sille juttelee, silittää tai jotain, kun taas Kiri on iloinen silloin kun sille sopii, ja silloinkin sen huumori on vähän outoa. Huvittava.

Mökkikuvat loppuun.

Kontrolli

Käytin Kirin tiistaina kilpparikontrollissa, ja arvot oli edelleen pielessä. T4 oli 6. Lääkitys kaksinkertaistettiin, eli nyt Kiri saa Forthyron 200 mg kaksi tablettia päivässä, yhden aamulla yhden illalla. Arvasin ettei lääkitys ole vielä kohdillaan, kun ei tuo ole ollut ihan kunnossa. Hirmu aaltoilevasti mennyt piristyminen, kun toisena päivänä vähän virkeämpi ja toisena taas haluton. Eli ei ole lääke toiminut vielä miten oletin, ja miten sen pitäisikin toimia kun on määrä kohdillaan. Palelu ei ole myöskään oikein hellittänyt. Mutta katsotaan miten nyt sitten jatkuu. Torstai-iltana annoin ekan kerran kokonaisen tabletin, eli silloin oli kulunut hyvin tasan tarkkaan kolme viikkoa lääkityksen aloittamisesta. Tästä kolmen viikon päästä sitten taas uusi kontrolli.

Olipa muuten jännä juttu tuo kontrolli.. Kellään ei tuntunut olevan varmuutta miten verikokeeseen mennään. Saako koira syödä ruuan normaalisti, lääkkeen, molemmat, vai ei mitään. Sain selville, että yhdessä tyylissä annetaan lääke ruuan kanssa normaalisti, mutta pidetään vähintään muistaakseni 4 h väli verikokeeseen, jolloin nähtäisiin korkein arvo. No minulle ohjeistettiin lääkärissä että 8 h ruokapaasto mutta lääke normaalisti, ja sekaisinhan sitä meni.. Mutta näppäränä soitin labraan asti missä tämän seudun eläinten verikokeet analysoidaan, ja kysyin että kertokaas nyt miten. Eli 12h täyspaasto, sekä ruuasta että lääkeestä, jolloin nähdään kehon alhaisin arvo, jossa tyroksiinitaso käy aina vuorokaudessa ennen uutta lääkeannosta. No käsitin että sillä nyt ei kai ole niin väliä otetaanko kontrolli paastoarvo-tyylillä vai tuolla toisella “korkea-arvo” tyylillä, vaan tärkeintä että kontrollissa tiedetään milloin lääke on annettu kontrolliin nähden. Mutta me mentiin tuolla 12h paastolla, kerta se tuli ohjeeksi labrasta.

Tuosta lääkkeen annosta. Minä annan lääkkeen aina n. 15 min ennen ruokaa tyhjään mahaan. Kun lääkitys alkoi, annoin vain ruuan seassa, mutta  halusin olla varma että lääke menee varmasti oikeaan osoitteeseen, niin aloin antaa ihan kädestä pitäen. Aika pieniä nuo tabletit, niin herkästi saattaisi kadota lattialle semmoinen jos koira saisi eroteltua sen ruuan seasta. Tuosta tyhjään mahaan-antamisesta ei muuten ollut koirien kohdalla kauheasti tietoa. Se ei taida olla niin justiinsa, vaan tärkeintä että lääke annetaan aina samaan aikaan ruokaan nähden. Ihmispuolelta luin että lääke otettaisiin nimenomaan tyhjään mahaan, perusteltiin paremmalla imeytymisellä, joten aloin antaa tuollekin. Ja koska meillä menee aamupissatuksella aika tarkelleen se 15 min ennen aamupalaa, ja illemmalla 15 min kun alkaa laittaa noille ruuat, niin sama se lääke on antaa aina juuri ennen aamupissalle menoa ja ennen kuin alkaa laittaa illalla ruokaa kuppeihin. Tulee aina sama aika ruokaan nähden. Hirmu hyvin olen kyllä muistanut antaa lääkkeen, kertaakaan ei ole jäänyt välistä. Kerran meinasin unohtaa aamulla, mutta onneksi Kiri meni keittiöön että “Hei jotain jäi!”. :)

Kirin ja Raren elämää :)

Voih kännykästähän löytyi hauskoja ja ihania otoksia. Pieni kokoelma tässä.

Rare: “Vähäks me ollaan NÄIN hyviä kamuja hihi!”  Kiri: “Vähäks ahistaaa..”

Kiri the Unikeko

Zzz..

Ja molemmat muodostelma-penkkiurheilijat. Kova treeni juuri käynnissä, Rarella myös kaukosäätimen käyttövaltuus.

Raren nukkumaanmeno jää välillä vähän puolitiehen.

Ja ilmekin.

Mutta välillä touhutaankin. Pieni whippet treenaamassa agilityä.

Pieni whippet luuli pääsevänsä treenaamaan. “Mutku minäkin halusin mukaan!”

Rare: “Joko voisit sinäki siellä ylhäällä lopettaa koheltamisen, uudestaan mennään uudestaan treenaamaan, mennään jo!”

Miltä näyttää pahvilaatikko kahden whippetin jäljiltä?

Mitäs käy kun siivouksessa kaikki lämpimät peitot viedään ulos tuulettumaan..

Aina jostain löytyy whippetille lämmin syli!

“Supi supi.. pidetään tämä meidän välisenä salaisuutena..”

Lisää paranneltavaa

Tuli taas perinteeksi muodostunut haava Kirin anturaan, sitäkin saa tässä nyt hoidella. Ei näköjään auttanut biotiininsyöttö, jota olen koko talven ajan noille antanut nonstoppina, lopputalvesta vielä isommalla annoksella. En ymmärrä mikä noissa Kirin jaloissa on, kun tassut ollut koko talven hirmu nätit, siis niin siloiset että, mutta kun lumet sulaa niin lohkeaa ja aukeaa näköjään väkisin.. Rarella ei ole tällaista ollut. Onneksi ei kerennyt aueta nyt niin pahasti kuin viime vuonna, eli selvittiin parin päivän tossu-ulkoilulla, mutta hihnassa joutuu olla vielä että paranee.

Edit. Niin edelleen itselleni herätys, Suskuhan tuo hyvän pointin huikkasi. Se kilpparihan oireilee ihon kautta vissiin aika hyvin, ja just mietin että mikä noissa anturoissa vikana.. Samoin Kirin turkkihan on menettänyt kiillon lähes täysin, senkin älysin vasta. Joskus se oli ihan mielettömän kiiltävä, muistan kuinka äitinkin aina sitä jaksoi ihmetellä. Nykyään ihan kuin jonkun pölykerroksen peittämä. Muutenhan Kirin turkki on ns. hyvässä kunnossa, eli ei ole tiputtanut karvaa ollenkaan, siksi varmaan en ole kiinnittänyt tähänkään huomiota.

Tänään käytiin osteopaatti Maare Kaiperlan luona. Kirillä oli lantio juntturassa, kierossa, mitä lie, ja kipeänäkin. Yllättävän voimakkaasti reagoi hoitoon, vaikka näytti taas ettei mitään edes tehty, on se erikoista. Nosteli päätä ylös ja hiljaa jopa välillä huokaili. Ihmeellistä miten löytäävät tuollaiset, koska itse kun aina koittanut kopeloida sitä, häntä-äksidentin jälkeen varsinkin, niin ikinä mitään löydä. Nytkin no toki arvelin että voisi jotain löytyä, mutta en arvannut että ihan niin laajalta alueelta. Maare heti näki ennen käsittelyn alkua, että lantiossa vika, kun on niin kierossa asennossa. Olisiko loukkaantuminen sitten käynyt myös lantion alueelle, vaikka toki voi olla että on “säteillyt” häntänikamasta muualle. Ja toki taustalla voi edelleen olla parit kaatumiset kisoissa.. Reppana kipeänäkin niin.. No josko sen nyt olisi parempi olla, ja tulisi kuntoon. Tuli kyllä juuri sopivaan saumaan osteopaattireissu.

Olisiko nyt sairaus- ja loukkaantumiskiintiö täynnä tältä vuodelta..

Kirin kisat taisi olla sit siinä

Että semmosta. Kiri on ollut jo jonkin aikaa oudon haluton, varsinkin ulkona. Olen sitä seurannut vähän ihmetyksellä enkä ole oikein tiennyt miten suhtautua. Se oli kuitenkin muuten normaalin oloinen, joten ajattelin josko sitä vaan inhotti talvi ja lumi, ja no mietin kyllä häntäepisodiakin jos se oli jäänyt mieleen kummittelemaan. Ettei “uskaltanut” enää liikkua ulkona, kun muisti että saattaa sattua kovasti. Olen myös tuumaillut, ettei häntä ole ihan fyysisesti jäänyt vaivaamaan, mutta se ei ole kyllä enää kipeä ja Kiri on treenannut itsekseen narupallon kanssa hyvällä innolla.

Nyt lähiaikoina se on mennyt kuitenkin selkeästi erilaiseksi. Sisälläkään ei ole touhuillut oikein mitään, kohta menetti hieman ruokahalua ja tässä viikon sisällä se on ollut pari kertaa Todella väsynyt. No viime vkl ekan kerran oikein havahduin, että miten se nyt noin uupunut on. Nukkui koko illan omituisen  syvää unta ja meinasi tippua jo sängyltäkin, niin velttona oli. Edes maastokisapäivien jälkeen ei koskaan ollut noin väsynyt. Toisella kerralla se oli päivälläkin niin väsynyt, ettei jaksanut pienellä kävelyllä mitään, laahusti vain, ja sisällä nukkui. Ei se jaksanut olla yhtään hereillä, sen ilmekin oli ihan uninen jos aukaisi silmiä. Ihan kuin olisi saanut jotain rauhottavaa. Vainoharhaisena aloin jo miettiä, ettei se ole saanut jollain konstilla Alproxia, jota jäi yksi tabletti kaappiin uudenvuoden ajalta. Porukoillakin kun kävi, niin sielläkin vaan nukkui ja nukkui, eikä tullut keittiöön ollenkaan! Siitä pystyi ainakin olla satavarma että jotain on vialla, kun yleensä tuo kyttäilee keittiössä kokoajan ja tuhmana hyppii pöytiä vasten ruuan perässä…

No päästiin heti maanantaina lääkäriin ja otettiin laaja verenkuva ja kilpirauhasarvot. Parin päivän päästä sai tulokset, ja kilppariarvothan ne oli vähän pielessä..  T4 oli 2,1 eli tämä oli pienin arvo mitä testi pystyy ylipäänsä näyttää. Normikoiralla T4 pitäisi olla haarukassa 17-53, mutta vinttikoirilla saattaa olla luonnostaan alhaisempi. Greyllä saattaa muistaakseni hieman alle 10 olla vielä normaali. TSH oli hyvä 0,12. 0,5 alkaa raja-alue ja >0,8 viittaa sairauteen. T4 ja TSH:n suhdeluku oli alakantissa 17,5 kun sen pitäisi olla vähintään 30. Tuo T4 voi vaihdella paljonkin koiralla kaikenlaisista syistä, esim. stressistä, muusta sairaudesta, lääkityksistä.. Siksi tuumailtiin pitäisikö siitä ottaa vielä toinen testi. Näkisi onko se todella kokoajan noin alhaalla. Mutta asia mitä voi oikeastaan nyt miettiä, että johtuuko tämä jostain muusta sairaudesta kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jotainhan kehossa on pielessä joka tapauksessa, kerta noin matalaa arvoa tulee. Mutta en uskoisi että joku stressi olisi kyseessä, ja Kiri ei ole nyt muuten sairastellut. Eli tyroksiinilääkitys vaan päälle, kolmen viikon päästä kontrolliin.

Ekan lääkeannoksen antamisesta on nyt puolitoista päivää ja minusta Kiri on jo nyt paljon parempi. Tuossa aamulla kun heräiltiin, oli jopa oikein hyväntuulisen oloinen, ja eilenkin jo jaksoi tarkkailla erilailla kaikkea, ulkona ja sisällä. Toivottavasti nyt tulee kuntoon!

On se ollut kyllä jotenkin laiska jo pitemmän aikaa, kun olen tässä kelaillut. Viime syksynä tuo vielä juoksi Raren kanssa mielellään, mutta koko talven on ollut aika nihkeää. Pikkuhiljaahan tuo on tullut, niin ei ole osannut enempää murehtia. Tosin se on aina ollut omituisen on-off-liikkuja. Joskus hirmu meno päällä ja joskus ei niin millään innostu. Että kielisikö tuo käytös siitä, että kilppariongelmat on ollut aluillaan.. Samoin mahtaako vaikuttaa lihomiseen, siihenkin havahduin kun alkoi tämä kilppariasia tulla esiin. Kirihän lihoo todella herkästi, siis vähänkin jos erehtyy antaa liikaa ruokaa, niin heti näkyy. Hankin oikein vaa’an tässä joku aika sitten, kun meni hermo kun en osannut pitää ruokamäärää niin tarkasti vakiona. No toki kastrointihan vaikuttaa lihomiseen, mutta kun minusta sen ruokamääriä sai tarkkailla jo paljon aiemmin kastrointia.

Olihan se hämmennys, kun alkoi tajuta että se on kilpailut kilpailtu, ikinä ei enää. Olin aina kuvitellut, että tottakai me saataisiin olla osallisina “pappasarjoissa”, mutta niin vaan putoaa joukosta. En olisi ajatellut että 4,5-vuotiaana se oli sit siinä. Mutta kyllä minä vaan jopa toivon että tämä nyt tosissaan olisi sitä kilpparia! Kisoista väliä, mutta että saisi sen kuntoon ja että olisi iloinen ja innokas. Kiri saa sitten juosta tottakai harkoissa, ja pitää koittaa saada Raren kisapäivinä se koevetokoiraksi, että pääsee osallistumaan. Ainut ongelmahan tässä on se, jos sitä ei saakaan juoksemaan testivetoa. Sitten sitä ei voi ottaa enää mukaan kisoihin, ja sekös olisi kurjaa. Mutta jos tämä onnistuu, homma pysyy ihan ennallaan. Eihän koira ymmärrä juokseeko se kisastartissa vai koevedossa. :)

Tyroksiini on muuten aika erikoinen juttu dopingin kannalta. Sehän on toki kielletty, mutta lääkkeellä ei ole varoaikaa, eli testeillä sitä ei voi käsittääkseni edes todentaa. No kun sehän on periaatteessa samaa hormonia mitä koiran oma elimistö normaalitilassa erittää.. Eli onko sitten omistajan omantunnon varassa koko homma. Eikö ole hullua! Minäkin olisin vaan ollut hiljaa koko asiasta ja käyttänyt kisoissa tyytyväisenä, hah! Kuinkahan moni kilppariongelmainen kisaakin muuten… On vähän porsaanreikä tässä asiassa, eikä ihan vähääkään. Ajattelinkin piruuttani soittaa Kennelliittoon, miten he asian selittävät.

Mutta juu, ei sit tämäkään kevät mennyt niinkun Strömsössä. Mikä siinä on että aina jotain, ja just keväällä..

Pari kuvaa loppuun. Kiri pääsi tapaamaan ihanaa pientä Pihka-pentua ja Rare taas ulkoili Viiman kanssa. Vauvat ja vanhukset omalle lenkille, ja nuoriso omalle hehe.. :D Kiri on kyllä ihan mahtava tapaus pienten kanssa. Kun se ei hössötä, härki, ja no nyt ei juoksekaan kun on ollut niin maissa, niin onpa hyvä pienen tavata niin kiltti, uusi koiratuttavuus. :)

Ainiin, ja tuolla reissulla Kiri teki kiva tempun. Söi taas yhdet turvavyöt autosta, voi hitto! Se varmaan luuli että Rare pääsee treenaamaan, ja skitsahti sen takia. Siellä oli näprännyt ihan melkein katkipoikki takavyöt. Olisi syönyt mieluummin taas etuvyöt, koska noita takavöitä ei saa mistään! Nyt pitää sitten irrottaa vyö, lähettää Helsinkiin asti jonnekin, missä vaihtavat hihnan, huoooh. Alkaa olla museokamaa tuo auto näköjään, kun ei osia löydy. No isähän tuo tuumasi että museorekisteriin sen saisi pian iän puolesta. Raja taitaa olla 25 vuotta, auto on 24… :D Pitää näköjään kahdesti käydä että uskoo, eli kävin hakemassa kaupasta häkin tuonne takapenkille. Siellähän saa olla teljettynä nii! Mielellään se on kyllä siellä, ihan hyväkin varmaan. Mietin että voihan sen viritellä aina harkka/kisapäivinä paikoilleen, mutta siihen se nyt jäi penkille kun se tuntuu tykkäävän olla siellä. On tuo hyvä siinäkin mielessä, että molemmilla on nyt oma tilansa eikä käy varmasti mitään.. Kiri on vähän semmoinen että ei siedä yhtään jos joku astuu sen päälle, ja joskus se levittäytyy niin keskelle penkkiä, että Rare ihan pinteessä jossain nurkassa.

Ja sitten napsahti

No niin, jotta ei liian helpoksi käy tämäkään kevät.. Eilen illalla kävin porukoilla ja koirat sai olla pihalla, olin kuistilla itsekin. Kiri oli pallon luona ja Rare kipaisi kuistilta sen luokse, ei mennyt kovasti eivätkä minusta edes törmänneet, mutta Kiri ärähti Rarea kohti ja sen jälkeen alkoi huutaa ihan hurjana. Meni ihan kyyryyn, vinkui ja itki ja tuli luokseni. Voi miten kipeää sen teki, pieni raasu! No mitä siinä osaa tehdä auttaakseen, ei mitään. Ensimmäistä kertaa teki kamalasti mieli lohduttaa koiraa niinkuin ihmiset tekee, mutta pakko oli pitää pokka, eihän sääliminen ja hösääminen mitään auta, päinvastoin. Rarekin oli ihan ihmeissään, että mikä kaverilla on.. No heti ekana painelin rangan, ei mitään, joten sisälle mars. Siellä huomasin että roikottaa häntää. Myöhemmällä kun oltiin jo kotona asti, huomasin lievän mutkan hännän keskivaiheilla, voi paska. Ei kuitenkaan reagoinut kohtaan, ja muutenkin oli jo suht normaalin oloinen, etten lähtisi nyt mihinkään päivystykseen. Söi normaalisti, nukkui normaalisti, tosin yllättäen pissahädän takia jouduin käyttää ulkona yöllä.

Kyllä sitä jo mietti että onko murtunut, mitäs sitten. Aika riesaksi kai nuo häntävammatkin saattaa kehittyä. Paketointia, leikkausta, amputaatiota, kaikkea sitä jo kerkesi pyörittää. No mutta aamulla lääkäriin. En itse uskaltanut härkkiä häntää nyt aamulla, lääkäri sai sen tehdä kun tietää paremmin. Keskivaiheilta ei reagoinut taaskaan mitenkään, mutta ihan juuresta ensimmäisen häntänikaman kohdalta olikin kipeä. Eli näillä näkymin olettaisi ettei kyseessä ole murtuma, mikä on ihan loistava asia! Jonkinlainen nyrjähdys se sitten olisi. Sain kipulääkettä mukaan, ei siihen oikein tässä vaiheessa muuta voi. Täytyy nyt toivoa että paranee, ja selvittäisiin näin vähällä! Kyllä se minusta jo tänään hieman paremmin kantoi välillä häntää, ja ihan normaali on ollut, ehkä se tästä.

Kyllä sitä havahtuu, että miten voi niin pienestä olla kiinni. Tuossakaan ei mitään käynyt että olisin huomannut, niin en vaan käsitä miten on mahdollista. Saa tosiaan olla onnellinen, ettei käynyt pahemmin, joillain kun niitä jalkojakin menee ja ties mitä.. Nyt vaan parannellaan, ja tosissaan toivon että se siitä myös paranee!